Burning Voices

Dokumentti, tuotannossa
Pituus: 60 min
Ensi-ilta: marraskuu 2019
Tuotanto: Ilokuva, Naukkarinen & Co
Ohjaaja: Pirjo Ojala

Logline

Millaista on olla yhtä aikaa sekä näkyvä että näkymätön?

 

Tanssin kautta Burning Voices heijastaa kolmen, eri puolilla maailmaa asuvan happoväkivallan uhrin kokemuksia heidän etsiessään uutta identiteettiä.

Synopsis

Deus, Karli, Mehwish. Mies, nainen, transsukupuolinen. Uganda, Yhdysvallat, Pakistan. Heidän elämänsä ovat erilaiset mutta heitä yhdistää yksi asia. Jokainen on joutunut happoväkivallan uhriksi. Sillä hetkellä heidän elämänsä muuttui peruuttamattomasti.

”Olenko kuollut?” Elokuva alkaa happohyökkäyksestä ja sen kaari myötäilee traumasta selviytymisen kaarta: shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleensuuntautuminen.

Elokuvassa tutkitaan tunteita ja kysymyksiä, joita väkivallasta selviytymisen eri vaiheet ovat herättäneet: raa’asta kivusta ymmärryksen ja vastausten etsimiseen, painajaisten kautta ensimmäiseen peilikuvan näkemiseen, piileskelystä ja katkeruudesta itsensä hyväksymiseen, ensimmäisen askeleen ottamiseen takaisin yhteiskuntaan ja paluuseen kohti itsenäistä elämää.

Mikä on ulkonäön merkitys, oman katseen sekä muiden? Miksi niin monen mielestä ulkonäön menetys tuhoaa elämän? Eikö ihmisillä ole muuta arvoa kuin heidän ulkoinen kauneutensa?

Kolmen päähenkilön tarinat vuorottelevat ja soljuvat yhdessä, liikkuen menneisyydestä nykyhetkeen. Burning Voices yhdistää liikettä ja tanssia, runoutta ja musiikkia sekä haastatteluja, abstrakteja kuvia ja kuvia arjesta monikerroksiseksi elokuvaksi, pohtien väkivallasta selviytymisen ja identiteetin rakentamisen monimutkaisuutta. Pohdinnat laajenevat henkilökohtaisesta tutkistelusta laajemmaksi näkemykseksi identiteetin rakentamisesta sukupuolen ja kulttuuriperimän sisällä siihen, kuinka ulkonäkö ja kauneuden määritelmä ovat yhteyksissä happoväkivallan lopettamiseen. ”Haluaisin ihmisten näkevän minut sellaisena kuin olen."

Burning Voices - Karli

Päähenkilöt

Deus, Uganda

”Jonain päivänä.”
Deus (35) oli menossa töihin vuonna 2010, kun hänen entinen tyttöystävänsä heitti happoa hänen päälleen. Syyksi on arveltu mustasukkaisuutta. Deus menetti työnsä kirjanpitäjänä avustusjärjestössä, eikä uuden työn saaminen ole helppoa, varsinkin kun vuonna 2014 hän menetti yliajon seurauksena toisen jalkansa. Runoja kirjoittava Deus on löytänyt rakkauden ja sisäisen rauhan, ja hän on alkanut tavoitella jälleen samoja unelmia, jotka hänellä oli aiemmassa elämässään. Tällä hetkellä Deus suunnittelee rakentavansa vaimonsa kanssa oman talon rahoilla, jotka hänelle on luvattu korvauksena happohyökkäyksestä.

Karli, USA

”Kannan raitani ylpeydellä.”
Karli (36) joutui hyökkäysten kohteeksi vuonna 2006, kostoksi hänen poikaystävälleen. Karli ei tiennyt tämän olevan rikollinen. Ensin kolme miestä hakkasivat Karlin ja yrittivät kidnapata hänet. Kaksi kuukautta myöhemmin kaksi naista heittivät happoa hänen päälleen. Analyyttinen, nykyään sosiaalineuvojana työskentelevä sekä puhujana eri tilaisuuksissa kiertävä Karli on löytänyt sisäisen voimansa ja tekee parhaansa muuttaakseen asioita. Karlilla on nykyään 7-vuotias poika, ja hän on ollut mukana ajamassa Illinois’n osavaltioon lakia, jonka myötä syövyttäviä aineita ostavien henkilöllisyys kirjataan ylös.

Mehwish, Pakistan

”Minulla on elämä elettävänä. Jos elämässä ei ole yhtään huumoria, sitähän kuolee.”
Mehwish (31) joutui hyökkäyksen kohteeksi teini-ikäisenä vuonna 2002, koska kieltäytyi naimisissa olevan miehen lähentelyistä. Mehwish työskenteli häätanssijana ja asui transvestiittien kanssa. Eräänä iltana hän meni nukkumaan ja heräsi sairaalassa, sokeana. Vuosien piilottelun jälkeen Mehwish palasi takaisin elämään musiikin ja tanssin avulla. Hän löysi uudelleen elämänilon ja halun ilmaista itseään.

Burning Voices - Deus

Tyyli ja työtapa

Elokuvan tekoprosessiin kuuluu blackbox-studiossa pidettävät haastattelut ja liiketyöpajat, joissa elokuva- ja tanssitaiteen ammattilaiset, yhdessä kunkin esiintyjän kanssa, etsivät heille ominaisia tapoja ilmaista itseään, erityisesti kehollisesti. Liike lähtee improvisaatioharjotteista, joissa tuetaan haastateltavan omaa liikeilmaisua. Työskentely rytmittyy haastattelujen ja liikeharjoitteiden välillä, molemmat käsitellen samaa väkivallasta selviytymiseen liittyvää teemaa, esimerkiksi masennusta tai toipumista.

Blackbox-työskentely symboloi visuaalisesti enemmän haastateltavien päänsisäistä maailmaa, jonka vastapainoksi päähenkilöitä kuvataan myös ulkona heidän asuinympäristöissään ja heidän arjessaan heidän läheistensä kanssa. Kaikkia kohtauksia yhdistää jollain tapaa katseen ja reflektion teema – miten näemme itsemme ja toisemme.

 

Työpajat eivät ole terapiaa, vaikka prosessi voikin olla parantava ja voimauttava. Päähenkilöt ovat selvinneet raa’asta väkivallasta ja elävät nykyään normaalia elämäänsä. Kukin kuitenkin käsittelee edelleen tapahtunutta tavalla tai toisella ja kuten kaikilla, identiteetti muotoutuu hiljalleen, jatkuvasti.

Olemme hetken matkalla heidän kanssaan. Uskomme, että elokuvan muoto on oikea happoväkivallan monimutkaisuuden käsittelyyn, tuoden esille päähenkilöiden kokemuksia heidän oman ilmaisunsa kautta. Kuten Karli asian ilmaisi: ”Toivon, että luomme kaunista taidetta, jossa on vahva viesti sinnikkyydestä ja toivosta.”
Burning Voices - Mehwish

Ohjaajan sana

Tutustuttuani Karliin, Mehwishiin ja Deusiin, unohdin varsin nopeasti heidän arpensa. Kun tutustuu heidän ajatuksiinsa ja huumorintajuunsa, ei yksinkertaisesti voi enää lokeroida heitä vain uhreiksi. Heillä on vakava trauma mutta he ovat muutakin kuin traumansa.

Jokainen meistä tietää, kuinka vaikeaa on rakastaa itseään ja hyväksyä oma ulkonäkönsä, sekä millaista on erilaisista traumoista toipuminen. Happoväkivallasta selviytyneiden trauma on vain jokaisen nähtävillä. Tästä syystä he ovat peilejä ympäristölleen. He herättävät vaikean kysymyksen: uskallanko nähdä? Minua kiinnostaa happoväkivallan monimutkaisuus ja kuinka se kytkeytyy ulkonäön merkitykseen.

Kun ulkonäkö on menetetty, uhreista tulee helposti näkymättömiä yhteiskunnassa. Vartalosta voi kuitenkin tulla uudet kasvot. Liike voi ohittaa kielen ja älylliset prosessit ja mennä suoraan tunteisiin, tehden siten ihmiset näkyviksi. Kun näemme ihmiset muutenkin kuin vain uhreina, joiden elämä on tuhoutunut ulkonäön muuttumisen vuoksi, otamme vallan pois hyökkääjiltä ja ehkä jonain päivänä happoväkivaltaa ei ole.

Koreografin sana

Burning Voices on elokuva kehon muistista ja ihmisen identiteetin uudelleen rakentamisesta sabotoidun kehonsa kanssa. Sen takia on oivaltavaa ja rohkeaa, että aihetta käsitellään liikkeen ja tanssin kautta. Minun työnkuvana on sellaisen haastattelun tekeminen, jossa keholle annetaan puheenvuoro.

Oma taustani koreografina on nykytanssissa. Nykytanssi on laaja käsite, ja sen sisältämät liikkeet voivat syntyä tanssijan omasta persoonallisesta liikekielestä. Toimin elokuvassa kehollisena rohkaisijana haastateltaville. Kuulostelen ja etsin jokaiselle haastateltavalle sopivia liikkeellisiä harjoituksia, siten että löydän heidän potentiaalisen kehollisen ilmaisukanavansa. Koreografin työni lopputuloksena ei ole esitys lavalla, vaan kuvattavasta liikkeestä ja tanssista muodostunut kehollinen puheenvuoro dokumenttielokuvan muodossa.

Burning Voices on pioneeriesimerkki siitä, että tanssilla on paikkansa dokumenttielokuvissa. Myös ihmiset, joilla ei ole aiempaa kokemusta tanssista, voivat löytää vahvan ilmaisukanavan tanssin ja liikkeen kautta. On tärkeää, että koreografian teossa ja tanssinohjauksessa on tanssitaiteen ammattilainen, joka pystyy antamaan oikeita työkaluja tanssin parissa ensimmäistä kertaa oleville tai muuten tanssiin epävarmasti suhtautuville haastateltaville.

Liiketyöpaja Ugandassa elokuussa 2018 oli Deusille avaava kokemus. Deus yllättyi itse siitä, kuinka hyvin pystyi heittäytymään liikkeellisiin kokeiluihin. Hänellä oli ennen jalan menettämistä tapana käydä tanssimassa yökerhoissa, mutta sen jälkeen hän muuttui araksi liikkumaan saati tanssimaan. Liiketyöpajan myötä hän rohkaistui, ja lopuksi sanoi minulle: ”Kiitos Anna, opetit minut uudelleen tanssimaan.”